Mikä ihmeen somatiikka?

Julkaistu 26.05.16
web_ISLO_tanssisali_by_Jarno_Artika_9_of_13.jpg


Somatiikka on sitä, kun kaatuessaan ehtii nauttia maisemista ja laskeutua mukavasti. Tai sitä, kun asiakas Trager -hoidon jälkeen iloitsee tuntemuksesta, että perse roikkuu. (Mukavaa se oli tässä tapauksessa siksi, ettei takamus yleensä tunnu olevan olemassakaan sairauden aiheuttamien tuntopuutosten vuoksi.)

Somatiikka on sitä, kun asiakas ihmettelee "Onko tämä nyt ollenkaan normaalia, kun tuntuu että olisin mittarimato - selkä sillä tavalla kummasti aaltoilee?". On se normaalia - se on juuri se kehoaistimus, joka on ehkä ollut vuosia tai vuosikymmeniä nukuksissa. Liikeharjoitusten herättämä tuntoaistimus tulee milloin minkinlaisena elossa olon kokemuksena tietoisuuteen. Tämä kehomieliyhteyden tietoinen aistiminen ja tuntemusten sanallistaminen on olennaista somaattisille liikkeen tekniikoille.

Neuro- ja kognitiotieteissä keho nähdään olemassaolon tunteen ja myös ajattelun perustana. Aivot ovat siis lähempänä ”lihaa ja verta” kuin ”konehuonetta” tai ”komentokeskusta”, joksi ne usein mielletään. Sanotaan, että ”aivot väsyvät” liiasta ajattelusta ja pyritään ”liikkumaan kolmesti viikossa”. Tällaisista kommenteista voisi päätellä, että liiallisen ajattelun tuloksena myös muut elintoiminnot hiipuvat, tai kolmesti viikossa kuntoileva on lopun aikaa kokolailla kuollut. Todellisuudessa itsensä tärviölle pähkäillyt voi lopulla aivokapasiteetillaan käydä lenkillä, eikä meistä kukaan voi välttyä tavalla tai toisella liikkumasta 24/7.

Somatiikassa tavoitteena on ajoittainen kokonaisvaltainen tietoisuus siitä, mitä liikkumisen aikana tapahtuu. Siis vaikkapa samalla kun olet somessa, koripallotreeneissä ja no, mainosarvon vuoksi, vaikkapa sängyssä. Kun kehoa kuuntelee - eli on tietoinen aistimisestaan - kehon viisaus syvenee ja automaattiset toiminnot kultivoituvat. Ihmisen ”tietoinen tuntoaistiverkosto” muuttuu kattavammaksi ja toiminta tarkoituksenmukaisemmaksi ja nautinnollisemmaksi.

Käytännössä tämä on sitä, että kun liukastuu banaaninkuoreen, voikin rennosti hyväksyä väistämättömän - kaatuva ihminen kun ei mystisesti tahdonvoimalla palaudu pystyasentoon. Kaatumisen vastustamiseen sidottu aika vapautuu suojareaktioiden mahdollistamaan mukavampaan laskeutumistekniikkaan. Tällöin lopputulemana voi lonkkamurtuman sijaan olla pari mustelmaa ja uusi näkökulma katunäkymään.

Turvallista liikuntaa toivottelee ISLOn somaatikko Ikonen.


Ladataan keskustelua