• slide

Senioriliikunta - mitä sen ohjaaminen minulle on antanut

Julkaistu 28.08.17


Olen toiminut senioriliikunnan parissa noin 8 vuoden ajan. Ohjaajaurani alkutaipaleella ohjasin senioreille esimerkiksi erilaisia lihaskuntojumppia sekä vesiliikuntaa. Nyt reilun kahden vuoden ajan olen ohjannut jo yli 10 vuotta pyörineitä seniorikuntosaliryhmiä ISLOn kuntosalilla.

Varsinkin tämän kahden vuoden aikana käsitykseni ikääntymisestä ja siihen liittyvästä henkisistä, sosiaalisista ja fyysisistä muutoksista on konkretisoitunut mutta myös muuttunut aivan täysin. Olen todennut seuraavan asian: asenne ratkaisee.

Lapsena ja varhaisnuorena ajattelin, että ihminen on ensin lapsi, sitten nuori, kasvaa aikuiseksi ja on lopuksi vanhus. Ajattelin, että jossain vaiheessa ihmisen persoona muuttuu ja ajatukset vanhenevat samalla kun keho vanhenee. Tutustuessani ihaniin kuntosaliryhmien jäseniin, eräänä päivänä siihen oikein havahduin, hehän ovat aivan samoja ihmisiä ja persoonia kuin ovat olleet parikymppisinäkin! Huumorintaju, kiinnostuksen kohteet ja elämänarvot ovat hyvin monella samat kuin itselläni sekä esimerkiksi kaveripiirilläni. Elämänkokemus tuo kypsyyttä ja itsevarmuutta, mutta sisin pysyy samana. En enää ajattele, että minä olen se nuori hieman hupsutteleva ohjaaja ja he ikääntyneitä, joiden seurassa tarvitsee olla jollain tavalla erilainen. Suhtautumiseni heihin on enemmänkin kaverillinen. Mielestäni olemme kaikki samalla viivalla, jokainen omalla tavallaan hieman hupsutteleva, unohtamatta kuitenkin tekemisen meininkiä kuntosalilaitteissa ahertaessa.

Näen myös sen, kuinka vuosien, jopa vuosikymmenien säännöllinen liikunta sekä eritysesti kuntosaliharjoittelu on ylläpitänyt +60 vee jumppaajien toimintakykyä. Meinasin pyllähtää selälleni kun eräs rouva sanoi täyttävänsä kohta 80 vuotta. Hän on erittäin vahva, ryhdikäs ja valloittava sekä rempseä persoona. Energisyys ja elinvoima suorastaan säteilee hänestä. Tässä palaankin johtopäätökseeni, asenne ratkaisee. Se kuinka ihminen suhtautuu ikääntymisen luonnollisiin fysiologisiin muutoksiin ja mahdollisiin liikunta- ja tukielimistön sairauksiin tai vammoihin, ovat suuressa merkityksessä siinä, millainen toimintakyky meillä seniori-ikäisinä on. Tartummeko haasteeseen ja pidämme itsemme liikkeessä niin fyysisesti ja henkisesti vai jäämmekö harmittelemaan koko ajan kipeämpää selkäämme sohvan perukoille. Senioreidemme inspiroimana valitsen ainakin itse ensimmäisen vaihtoehdon ja nautin päivittäisen liikunta-annoksen toivottavasti loppuelämäni ajan, parhaani mukaan.


Rakkain terveisin,

Liikunnanohjaaja Jenna


Ladataan keskustelua