Vieraskynä - Miksi ihmiset liikkuvat tai miksi he eivät liiku?

web_ISLO_kuntosali_by_Jarno_Artika_2_of_13.jpg
Julkaistu 27.10.16


Meillä kaikilla, niin nuorilla kuin vanhoillakin, niin rikkailla kuin köyhilläkin, niin viisailla kuin vähemmän viisaillakin on vain yksi elämä, mutta osaammeko käyttää sen oikein hyödyksemme? Elämämme on tasapainoilua fyysisten ja henkisten voimavarojamme välillä. Nuori luottaa fyysisiin voimavaroihinsa ja ikäihminen saavuttamaansa elämänkokemukseen.

Yhteistä molemmille hyvinvointiyhteiskunnassa on useinkin päätöksenteon pitkittyminen ja tekemisen siirtäminen tuonnemmaksi ja lopulta mitään ei tapahdu. Jokaiselle meistä on aivoissa toimintojamme säätelevä mekanismi. Se toimii joko hyvin tai huonosti tai jotain siltä väliltä tahdoimmepa sitä tai emme. Elämä vie vain meitä eteenpäin milloin mihinkin suuntaan. Nuorena tavoitteena urheilussa olivat tulosparannukset, mutta eläkeläisen liikunnan motiivina ovat terveys ja kohtuullinen fyysisen kunnon ylläpitäminen.

Kuinkahan monta kertaa minäkin siirsin tämän jutun tekemistä? Ensin oli aikaa ja lopulta tuli kiire. Lupausten ja päätösten aika oli jo aikoja sitten taakse jäänyttä elämää. Ei puuttunut kuin toteutus. Näin se on ihmisellä liikunnan aloittamisessakin. Päätös aloittamisesta syntyy useinkin nihkeästi, mutta se aloittaminen on sitten jo suuri kynnys muuttaa elintapojaan. Aivojen tietokonemaailma keksii jos jonkinlaisia syitä, että ei tarvitsisi lähteä lenkille.

Katselen päivittäin ja viikoittain asuinpaikkani ikkunasta ulos Mehtimäen urheilupuiston suuntaan. Katseeni ottavat monesti kiinni menneitä muistelevan ja hitaasti kävelevän ikäihmisen tukena sauvat ja rollaattori, vauhdilla etenevän ISLO:n opiskelijan, pitkän Katajan koripalloilijan kasseineen tai töistä myöhästyvän nuorukaisen kannettavine tietokoneineen. Kaikilla on omat motiivinsa.

Ihminen on luotu liikkuvaksi, mutta hyvinvointiyhteiskunta monine tarjouksineen ja houkutuksineen kuiskuttelee aivoillemme aivan jotain muuta. Fyysisesti aina helpompi ja helpompi elämä kiehtoo.

Ensimmäinen kerta lähteä liikkumaan on aina vaikeinta pyristeltäessä hyvinvoinnin turruttamaa laiskuutta vastaan. Voi jospa ihmiset käyttäisivät edes puolet televisioon ja tietokonepeleihin käyttämästään ajasta liikuntaan, niin kansakuntamme voisi huomattavasti paremmin. Ryhmässä liikunnan harrastaminen on monelle pelastus. Ryhmä suorastaan pakottaa tulemaan uudelleen ja uudelleen, kunnes liikunnan harrastamisesta tulee elämäntapa, jota kannattaa vaalia. Kehomme, jolle liikunta vielä aivan äskettäin tuntui olleen myrkkyä, alkaakin vähitellen nauttia liikunnasta. Se suorastaan pakottaa aikaisemmin laiskan liikkujan lenkille kerran jos toisenkin. Ihminen voi saavuttaa ihmeellisen hyvän olon tunteen liikkumalla, hikoilemalla ja väsymällä. On se tuo ihmisen elimistö ihmeellinen veijari. Ensin se houkuttelee meidät laiskottelemaan ja sitten jatkossa sen ihanteeksi nousee jatkuva säännöllinen liikunta.

Olkoon meidän jokaisen tavoitteena saada harrastamisesta tapa elää. Kaikki liikunnan harrastamisesta laistamiset ovat tekosyitä. On vain liikuttava kulloinkin oman kunnon mukaan ja omalla tavallaan, josta ennen kaikkea itse nauttii. Huippu-urheilusta on vuosien saatossa tullut liikunnan aatelia, jota tiedotusvälineet, raha, sponsorit, ja faniryhmät ruokkivat tahoillaan. Siitä on tullut ammatti monien muiden joukossa lieveilmiöineen. Se on tuloksiin tähtäävää työtä, jossa menestymättömyys tuntuu olevan monesti kiinni enemmän rahasta kuin harjoittelusta.

Työ oli ennen hyötyliikuntaa ja liikunta oli tulosurheilua. Monien mielestä urheilu oli turhaa ajan haaskausta. Minunkin oli kylän raitilla lenkkeillessä poikettava välistä metsään piiloon nähdessäni naapurin tulevan vastaan jossain kaukana suoran päässä. Nyt hyötyliikkujasta on tullut istuva työntekijä tai moninaisten koneiden käyttäjä, sauvakävelijä, kuntosalilainen tai vesijumppaaja. Niin se vain on, että ihmisen on kiusattava itseään terveytensä ja kuntonsa vuoksi liikkumalla.

Olen kaupannut useille työelämästä eläkkeelle siirtyville kolmen kohdan ohjelmaa, johon kuuluvat viikoittainen liikunta, sosiaalinen kanssakäyminen ja aivojumppa (esim. sanaristikot, elämänkerrat, muistelmat, päiväkirjat jne). Oikotietä onneen ei ole olemassa. Kunto ei kohene eikä terveys parane kotisohvalla pötkötellen. Aivot eivät voi jäädä myöskään narikkaan työelämän jälkeen, eivätkä tietokoneet korvaa hyvien ystävien kanssa kommunikointia.

Yksin lenkille lähteminen on haasteellista, mutta palkitsevaa. Liikkuvaan joukkoon liittyminen onkin monen pelastus. Olisi vain uskallettava ottaa uusia askeleita. Säännöllinen liikkuminen on yksi hyvinvoinnin perusteista. Terveys ja kunto ovat ”ihmisen itsensä liikkumisen oven” takana eikä oven aukaiseminen ole temppu eikä mikään, kun vain toimeen tartutaan!


Kalevi Honkanen


Vieraskynän kirjoittaja on aktiivinen ISLOn senioriliikkuja.


Ladataan keskustelua