Kerran ISLOlainen, aina ISLOlainen

Julkaistu 26.06.18


ISLO_treenikuvat_kesa_2017_by_Jarno_Artika_20_Fotor_pienennetty.jpg


Noin 9 vuotta sitten olin valmistunut ylioppilaaksi ja mietin kuumeisesti mitä seuraavaksi elämälläni tekisin. Olin hakenut fysioterapian koulutusohjelmaan, jonka pääsykokeissakin kävin ihmettelemässä sen koommin oikein konkreettisesti tietämättä mitä ala pitää sisällään. Koulutuspaikka jäi saamatta ja ensimmäistä kertaa elämässäni en tiennyt, mitä oikein syksyllä tekisin.

Äitini sattui silloin huomaamaan lehdestä mainoksen Itä- Suomen Liikuntaopistolla alkavasta Erityisryhmien liikunnanohjaus -koulutuksesta, johon vielä loppukesästäkin oli mahdollista hakea. Laitoin hakupaperit ERLOKille menemään ja vähän ajan päästä sain ISLOn Miialta soiton, että pääsisin koulutukseen mukaan. Edessä oli vaikea valinta. Olin nimittäin saanut paikan myös avoimeen ammattikorkeakouluun, jossa voisin opiskella fysioterapian koulutusohjelman mukana ensimmäisen vuoden. Seurasin sydäntäni ja valitsin liikunnanohjauksen, enkä ole tuota päätöstä koskaan katunut. Vuosi ISLOlla oli aivan huikea! Luokallemme oli valikoitunut mahtava porukka, jonka kanssa ryhmäydyimme tiiviisti ja vietimme myös vapaa-ajalla paljon aikaa. Ammattitaitoisessa opetuksessa liikunnalliset taitomme, kuntomme sekä ohjaustaitomme kehittyivät huimasti. Mieleenpainuvin ohjausmuistoni tuolta vuodelta on se, kun pidimme liikuntatunnin kuulovammaisille tukiviittomien avulla. Nyt jälkeenpäin viittomat jo melkeinpä kokonaan unohtaneena tuntuu uskomattomalta, kuinka siitä oikein selvisi. Mutta kokemus oli upea ja osallistujien ilo sekä kiitollisuus oli päivässä parasta!

Vuoden opiskelujen jälkeen tulevaisuuden suuntani oli kirkkaana mielessäni. Liikunnanohjaus on se miun oma juttu! Kesän toimin uimaopettajana ja hain opiskelemaan liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmaan Haaga- Helia ammattikorkeakouluun ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Kun sain tiedon opiskelupaikasta, olin ehtinyt jo kuitenkin varmistaa paikan ISLOn urheiluhierojakoulutukseen, joten päädyin vielä ISLOlle toiseksi vuodeksi. UHKn aikana opimme paljon ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista ja vammoista, ihmisten kohtaamisesta ja asiakaspalvelusta sekä tietenkin itse pääaiheesta, eli hieronnasta. Vuoden kuluttua moni UHKlaisista valmistui ensimmäiseen ammattiinsa ja meistä tuli koulutettuja hierojia!

UHKn jälkeen pakkasin kamani ja muutin Lahteen asumaan. Ensimmäisen vuoden liikunnanohjaaja opintojen jälkeen totesin, että terveysliikunta on se oma suuntaukseni ja valitsin opintoni sen mukaisesti. Suoritin tutkinnon kolmessa vuodessa ja huomasin jälleen olevani takaisin Joensuussa. Lykynlammen portaissa törmäsin hierojaopettajaani Timoon ja mainitsin etsiväni töitä Joensuusta. Pian sain silloiselta iltapäiväkerhonohjaaja Mikalta soiton, että ISLOlla olisi mahdollisuus päästä töihin iltapäiväkerhonohjaajaksi. Kun syksy tuli, huomasin taas olevani nuissa tutuissa ympyröissä ISLOlaisena, tällä kertaa työntekijän roolissa. Myöhemmin sain vastuuta senioriliikunnan puolelta ja siitä edelleen siirryin nykyiseen työnkuvaani liikunnanohjaajaksi, terveysliikunta vastuualueenani.

Näin jälkeenpäin olen paljon miettinyt ISLOn roolia elämässäni. Ilman ERLOKkia en todennäköisesti olisi päässyt Vierumäelle opiskelemaan. Vaikka itse hierontatyötä vähän teenkin, UHKsta on myös ollut suuri hyöty liikunnanohjaajan ammatissa. Ilman UHKta en tietäisi ihmiskehon toiminnasta, vammojen ennaltaehkäisystä sekä kehonhuollosta näin paljon. Olenkin todella kiitollinen ISLOlle ensinnäkin koulutuksesta, joka pohjusti ja varmisti suuntani kohti liikunnan ammattilaisuutta sekä luottamuksesta mahdollisuudesta kehittää ja luoda uutta työntekijänä!

Kuten jo nyt edesmennyt ISLOn hallituksen jäsen aina sanoi, kerran ISLOlainen, aina ISLOlainen.


Kesäisin terveisin,

Liikunnanohjaaja Jenna


Ladataan keskustelua